Pariisiin? Vähän puolesta ja vastaan

Tämä matka vain tupsahti taivaalta. Sähköpostiin tuli Intervac-viesti: Haluaisitteko vaihtaa kymmeneksi päiväksi heinäkuussa Pariisiin. Ihan heti asia ei edes napannut. On oltu jo Pariisissa, eikä ollut mitään suunnitelmia mennä uudelleen. Mutta kun muutama päivä asiaa maisteltiin, niin lähti vastaus. Miksikäs ei. Meille sopisi viikko. 9.-16.7. Sitten pitää olla takaisin rippijuhlissa. Ensi kertaa Helsinkiin tulossa oleva pariskunta katsoi päivämäärämme sopiviksi, ja lähdettiin keskustelemaan yksityiskohdista.

Hassua, miten tuo suunnittelemattomuus tuntui leimaavan koko valmistautumista. Jossain vaiheessa jo vähän kaduttikin, kun luettiin Pariisin tulvista, terroriuhista ja lakoista. Ja sitten vasta kaduttikin, kun huomattiin olevamme Pariisissa juuri jalkapallon EM-kisojen loppuottelun aikaan. Mikähän hulina siitä tulee! 

Jotain intoa tuli siitä, että etsimme ensimmäisen Pariisin matkan albumin esille. Olihan se silloin ihan kivaa. Notre Damen kellotorni, Saint Chapelle, Louvre, Eiffel, Versailles, Museé Orsay, Pompidou Centre, Concorde aukio, Seinen sillat, Luxembourgin puisto, Bois de Boulogne, Parc de Vincennes, Sacre Coeur, monta muuta kirkkoa, katunäkymiä ja kaikenlaista löytyi vanhan matka-albumin kuvista. Mutta oikeastaan matkainto nousi vasta, kun meille muuttanut pariskunta ojensi kasan esitteitä lentokoneessa selattavaksi ja kertoi, mitä meiltä vielä on näkemättä. 

Etukäteisvalmistelut sujuivat entiseen tahtiin. Sillä erotuksella, että nyt ei oltu samaan aikaan töissä. Oli pari kuukautta aikaa laittaa (rauhassa?) oma koti Intervac-kuntoon. Jotkut varmaan tekevät samat asiat joskus muutenkin: Pyyhkivät pölyt kattolampuista, pesevät kylpyhuoneen kaakelien raotkin, kiillottavat liesituulettimen, hävittävät kirvat koristeomenapuusta ja virittävät seinillä olevat kitarat. Meillä tehdään, kun Intervac tulee. Ei esimerkiksi jouluksi. Silloin vain koristellaan ja laitetaan kynttilät palamaan, nekin lähinnä ulos.

Tänä kesänä oli muka aikaa satsata myös pihaan. Itse kasvatetut amppelikukat ovat juuri nyt aloittamassa kukintaansa ja Juhan tekemät puulaatikot auttavat seuraavissa kitkemisurakoissa. Puolen metrin korkeudelta kitkeminen ja istuttaminen on helpompaa, kun nivelet eivät taivu enää samaan kuin ennen ja polvet rasittuvat.

IMG_7539.jpg

Yhtä juttua tuon kanssani yli 40 vuotta eläneen naisen käyttäytymisessä en ole oppinut vieläkään ymmärtämään. Kaikki, ihan kaikki pitää kierrättää, mitään ei voi heittää yksinkertaisesti roskiin. Kierrättämiseen menee tolkuttomasti aikaa, kun jokaisesta lasipurkista ja aikakauslehdestä pitää ottaa kuva, odottaa, että joku haluaa ostaa/hakea sen, sopia aika ja tavata ostaja. 

Hei, ajattele, miten iloisilta ne naiset näyttivät, jotka hakivat näitä lehtiä ilmaiseksi mökkilukemisikseen! Yksikin sanoi, että hänellä ei ole itsellään varaa kuin Pirkkaan. Ja se yksi nuori nainen, joka haki meiltä lasipurkkeja, kertoi samalla vihjeensä pääkaupunkiseudun parhaista mustikkapaikoista! Mies on putkiaivo, paahtaa määränpäähän sivuilleen vilkuilematta, mutta nainen nauttii myös tien varren näkymistä.

IMG_7511%20%281%29.jpg

Ja miehelle riittäisi tämmöinen dialogi ovella: "Ai, sä tulit hakemaan sitä lehteä." "Tässä, ei maksa mitään." "Moi." Mutta arvatkaas, kuinka paljon muuta asiaa naiset siinä tilanteessa keksivät kertoa toisilleen. Tehdyt ulkomaanmatkat, sisarusten ammatit, lastenlasten lukumäärä, kodinvaihtoharrastus, kierrätyskokemukset, maahanmuuttajatilanne Pakilassa, siinä muutamia esimerkkejä naisten välisistä keskusteluista, joita viikon aikana kuulin. Yksi mies kävi hakemassa hupparin. "Tää on ehkä vähän lyhyt, mutta hihat on sopivan pituiset. Oliks se kolme euroa?" "Joo, mä vien tän." 

 Viime tipan jääkaapin tyhjennys vie aina samasta syystä aikaa. Ei muutamaa nahistunutta perunaa ja raikasta porkkanaa voi heittää jätteeseen, eikä Intervacin säännöissä suositella muutenkaan avattujen ruokapakkausten jättämistä jääkaappiin. Siinä sitten  yksi nainen kuori viime tipassa vihanneksia ja keitti ne. "Josko joku söis nämä."  Ja kun ei ehditty syömään, laitettiin Tuukalle purkkiin. Mahtoikohan syödä äidin vaivalla keittelemät vihannekset?

IMG_7552.jpg

Ja sitten tulee se hetki, jolloin lentokentällä heti ilman etukäteiskuvia tunnistaa, että nuo on varmaan ne. Niin nytkin, katseet kohtasivat ja siitä se alkoi. Bienvenue, bonjour, nice to see you, how was your flight, je ne comprendre pas... Tämä on aina yhtä haasteellista ja hauskaa. Ajoin pariskunnan meille (siis taas kerran minä yksin, ei Juha, jolle vieraitten ihmisten tervehtiminen lentokentällä olisi ylitsepääsemätöntä, mutta ajaminen helpompaa), esiteltiin tilat, tietokone ja wifi, sauna, keittiö, puutarha, auto, kartat, bussiliput ja polkupyörät. Tuukka vaihtoi reittioppaan ja auton navigaattorin kielen ranskaksi, ja me saimme vinon pinon Pariisin esitteitä, ja sinne ne jäivät vieraat vilkuttelemaan meille meidän omalle etuovelle, kun Tuukka lähti viemään meitä lentokentälle. Tässä vaiheessa on aina sellainen kummallinen tunne, kun jättää omaan kotiinsa vieraat itsekseen. Ei siihen mitään pelkoa tai huolta sisälly, kummallinen tunne vain oman kodin rajoista. Vieraat ihmiset voivat avata minkä tahansa kaapin oven, löhöävät meidän nojatuoleilla, nukkuvat meidän sängyssä ja katsovat meidän lastenlasten kuvia seinällä. Ja ne voivat puhua ihan mitä vain ilman, että me edes kuullaan.

Noin puolentoista tunnin tutustumisen jälkeen pariskunta ainakin vaikutti tosi mukavalta.

IMG_7554%20%281%29.jpg

Jätimme heidät aurinkoiseen Pakilaan, mutta jo Tuusulantiellä iski voimakas sadekuuro ja lentokentälläkin satoi. Kenttä kiilteli ja vesi roiskui. Sadekuvan kone ei liity meidän matkaamme, meillä oli pieni Finnairin kone. Kaikkein pienin, jolla Finnairin lentoja lennetään. Tulpat olivat korvissa koko ajan, koska kolmen kilometrin korkeudessa laskeuduttaessa olo on kuin korvalääkärin punkteerauksessa.

IMG_7563.jpgIMG_7564.jpg

Blue Wings lehdestä nähtiin juuri tuo, että lennettiin pienimmällä Finnairin käytössä olevalla koneella. Se oli niin kapea, että istumapaikkojakin oli vain kaksi käytävän molemmin puolin. (Ihan vain ideatasolla, tämähän on suomalaisille ihan ihanne!) 

IMG_9473.jpg

Lentokone nousi kuitenkin erittäin aurinkoisessa säässä jälleen. Kyllä Suomi on kaunis!

IMG_7568.jpg

Pariisiin laskeutuessa varjot juuri pitenivät ja aurinko laski.

IMG_7573.jpg

CDG:ltä nousevat koneet tekivät kivoja viiruja auringonlaskuun.

IMG_7581.jpg

Pimeässä tultiin Pariisiin. Lento oli vähän myöhässä, tavaroita piti odotella ja vessaankin ehtiä. Yllätys oli, että vessan ovella ollessamme kuulimme ranskankielisen kuulutuksen, jossa sanottiin, että pitää kiirehtiä viimeiseen junaan laitureille 11 ja 12, jos haluaa kaupunkiin. Kenttä suljetaan just näillä minuuteilla. Siinäpä selitys sitten siihenkin, miksi vessanvartija päästi vain miesten vessaan asioille, naisten puoli oli jo suljettu. 

Lippuautomaatin käyttö oli kyllä yksinkertaista, mutta ekalla kerralla piti vähän miettiä, mitä klikkaa. Olisi ollut kiva, jos ei olisi ollut kiire. Ja jostain syystä meidän liput eivät avanneet laiturille menevää porttia. Yksi tumma nuori kaveri ystävällisesti tarjoutui avaamaan meille portin Navigon-kortillaan ja neuvoi molempia menemään ripeästi samalla kertaa portista. Juhan hartioihin ovi jo vähän kolahti. Sitten aktivoin kortin menemään takaisin ulos ja annoin sen portin yli kaverille, joka sitten taas pääsi itse sillä sisään. Ja lopulta istuttiin junassa vähän toisiamme katsellen. Mitä tästä tulee? 

Ulkoministeriön matkustustiedotteessa sanottiin, että pitää valita sellainen juna, joka tulee CDG:ltä suoraan Gare de Nordille, koska väliasemat ovat kaupunginosissa, jotka eivät ole turvallisia. Junissa on siepattu isojakin laukkuja. Ei meillä ollut valinnan varaa. Viimeinen juna pysähtyi 11 kertaa ennen kuin oltiin Gare de Nordilla. Katseltiin epäluuloisena niitä lukuisia nuoria tummia miehiä, jotka väliasemilta tulivat kyytiin joko pareittain tai pieninä ryhminä. Yhdellä asemalla junaan astui neljä kaveria, jotka katselivat ympärilleen ja poistuivat saman tien laiturille takaisin. Mitähän niillä oli mielessään?

Ei olisi ollut helppoa viedä minulta laukkuja, koska ne olivat penkillä vieressäni ja nojasin toiseen ja pidin toisesta kiinni. Eivät saaneet aliupseerikoulussakaan ensimmäisinä korpraalin natsat saanutta paljuun, vaikka viisi tykkimiestä yritti. En vain halunnut paljutettavaksi. Näillä pariisilaisilla voi tosin olla kättä pitempää astaloa, jonka avulla matkalaukun saanti helpottuu. Onneksi ei kukaan koittanut onneaan. Paluumatka on sama toisinpäin...

Vaihto metroon sujui sitten ihan mallikkaasti, vaikka täällä ei ole satsattu koneportaisiin. Laukkujen kanssa normaalit portaat ovat vähän vaivalloiset kulkea, mutta matkustettiin tämä muistaen vähillä tavaroilla. Yksi matkalaukku ja yksi cabin laukku. Kyllähän ne portaissakin kulkevat. 

Yksi tällaisen lomailun kummallisista tunteista tulee myös aina silloin, kun avaimet taskussa lähestyy paikkaa, jonne niiden pitäisi sopia. Tässä kohtaa lisätykytyksiä aiheutti vuorokaudenaika. Pimeässä on aina vähän turvattomampi olo.

IMG_9233.jpg

IMG_9235.jpg

Löytyi katu, löytyi numero, numerokoodi avasi alaoven, otettiin ohjeiden mukaan oikeanpuoleinen hissi kolmanteen kerrokseen ja sitten Juha alkoi sovitella avaimia oikeanpuoleiseen oveen, jossa ei ollut mitään nimeä. Eivät sopineet. Eivät sopineet, vaikka jokaista avainta kokeiltiin monta kertaa. Kello oli yli 11. Mistä apua? Ei oikein kehtaisi naapureiden ovikellojakaan soitella. 

IMG_7585.jpg

Kunnes sitten tuli jostain oivallus: Oikeanpuoleinen ovi? Eikö tämä ole vasen?

Aila oli tullut hissistä takaperin ja sen mielestä oikea oli sillä puolella, millä oikea käsi oli. Koko viikon opetin sille joka kerta hissikäyttäytymistä: Hississä voi kääntyä valmiiksi ja astua ulos naama eteenpäin. Aila hoki minulle, että opettele itse droite ja gauche. Jos olisi toinen viikko jatkettu, olisi kumpikin varmaan osansa oppinut tai sitten ei enää puhuttaisi toisillemme hississä mitään.

Kokeiltiin avaimia siihen toiseen oveen ja oltiin kohta sisällä. Toivottavasti vasemmanpuoleinen naapuri ei ollut kotona!

Kukat ja tervetulokortti odottivat pöydällä ja kortissa sanottiin, että kuohuviinipullo ja purkki hanhenmaksaa ovat jääkaapissa. Tunnelmallinen olohuone ja kauniisti petattu sänky. Nätti koti kaikin puolin. "All is well that ends well." Tai tässä tapauksessa kai kaikki se on ok, mikä alkaa ok.

IMG_7589.jpgIMG_7590.jpg

Taas kohdattiin yksi niitä kodinvaihtoloman selittämättömiä kummallisia tunteita. Mennään nukkumaan toisten ihmisten kodissa, niiden sänkyyn, kurkistellaan jääkaappiin, tsekataan muutkin keittiön kaapit, että löydetään tarpeelliset tavarat, tungetaan omat tavaramme heidän hyllyihinsä. Juha teki vähän järjestelyjä pistorasioiden kanssa. Nyt sähköpianoa ei voi soittaa, kun jatkojohdossa on kiinni meidän latureita. 

 

Eka päivä Pariisissa. St Denis, EM-jalkapallon finaali ja iltalenkki Buttes-Chaumont -puistossa.

Kaapeissa oli aika vieraita aineita tällä kertaa, eikä normaaleja kahvin valmistukseen liittyviä välineitä löytynyt. Kofeiini on kuitenkin ihan välttämätöntä aamulla. Onneksi löytyi purkki jauhetta, josta voi tehdä veteen sekoittamalla Cafe au laitia. Kofeiini kuin kofeiini. Pakko kelvata. Ja ranskalaiseen tapaan kahvi nautitaan puolen litran aamiaiskupeista. Lisäksi löytyi patonkia, muroja, jogurttia, kiivejä - kyllä tällä kauppaan asti jaksaa. 

IMG_7591%20%281%29.jpg

Nescafe-tyyppisiä ratkaisuja oli lähikaupassa tarjolla hyllykaupalla ja muutakin tarpeellista löytyi. Juha katsoi asialliseksi vierailla vielä paikallisessa Boulangeriessa ja ostaa paperipussissa kainalossa kannettavan patongin niin kuin paikallisillakin miehillä oli. Kunnioitettavaa rohkeutta mieheltä, joka ei osaa yhtään ranskaa.

IMG_7592%20%281%29.jpg

Vastapäisen talon ikkunasta roikkui muistutus siitä, mikä suuri päivä tänään oli. Ranska ja Portugali kohtaisivat toisensa EM jalkapallon loppuottelussa illalla. Me päätimme lähteä pelipaikoille ja ottaa kaiken mahdollisen irti tapahtumasta. "Kaikki mahdollinen" ei tietenkään tarkoita sitä, että seuraisimme ottelua jostain, tai olisimme itse mukana fanikatsomoissa, mutta jollain tavalla piti joukkoon sulautua.

IMG_7595.jpg

Parilla metrolla Basilique St Denisin asemalle, eikä näitä fanikioskeja tarvinnut yhtään etsiä. Valokuvat otettiin tietysti niin, että tunnukset näkyivät, ettei kukaan huomaisi meidän tulleen paikalle vain hienoa basilikaa katsomaan.

IMG_7599.jpgIMG_7603%20%281%29.jpg

St Denisin basilika on yksi Pariisin hienoimpia kirkkoja. Sinne on haudattu alun perin kaikki Ranskan kuninkaalliset. Aika mielenkiintoinen havainto on kuitenkin se, että siinä kun jonnekin Notre Dameen on tunnin jonotus, tänne voi kävellä sisään ihan rauhassa. Ovella seisoi  täälläkin vartija, joka pyysi avaamaan laukun ja näyttämään sisällön. Tosi hyvä niin.

Kirkolla on jotenkin karmealta kuulostava alku. Roomalaiset teloittivat Pariisin ensimmäisen piispan ja Ranskan suojeluspyhimyksen Pyhän Denisin Montmartrella vuonna 250, mutta pyhimyspä otti päänsä ja lähti kävelemään pohjoista Pariisia kohti, kunnes viimein kuoli ja eräs hurskas leski hautasi hänet. (Tästäkö tulee usein käytetty sanonta: "Pää kainalossa"?) Haudan päälle rakennettiin ensimmäinen luostarikirkko 600-luvulla ja sen päälle sitten 1100-luvulla uudenlainen basilika, joka oli Euroopassa goottilaisen tyylisuunnan ensimmäinen edustaja.

Komea ruusuikkuna oli myös lajinsa ensimmäinen ja se on ollut esikuva esim. Sacre Coeurin ruusuikkunalle. 

IMG_7636.jpg

Ranskan vallankumouksen aikaan kirkko joutui kansan tuhoamisvimman kohteeksi, kun se yhdistettiin kuningasvaltaan ja silloin iso osa sisustuksesta tuhottiin. 1800-luvun alussa joku enemmän hyvää tarkoittava uudistaja sai aikaan lisätuhoja, esimerkiksi halkeamia rakennuksessa ja sitä jouduttiin aika rajusti korjaamaan, mutta jo saman vuosisadan lopulla se onnistuttiin entistämään.

Kuvat kertovat. Kirkko on suuri, kaunis, rauhallinen ja lasimaalaukset ovat hienot. Ja kuten kuvasta huomaa, ei minkäänlaista tungosta! Joku pohjoismaalainen turisti yksinään kävelee alttaria kohti.

IMG_7621.jpgIMG_7616.jpgIMG_7613.jpgIMG_7625.jpgIMG_7630.jpgIMG_7633.jpg

Täällä on myös paljon näitä hautamuistomerkkejä. Joku Bourbon lepää tässäkin.

IMG_7639.jpgIMG_7641.jpg

Hautamuistomerkeille ja kryptaan piti maksaa erikseen pääsymaksu. Kaivoimme eläkeläiskortit vapaaehtoisesti esille ja silti maksoimme 6,50€ kumpikin. Suunnilleen metrolipun verran tuli alennusta. Oli tässäkin osastossa silti kiva käydä.

IMG_7648.jpg

Emmekä me olleet ainoat jalkapallofanit, jotka olivat päättäneet pyörähtää basilikan kautta ennen Stade de Europalle suunnistamista. Joillain oli Ranskan lippujakin mukana. Miehet tunnisti shortseista. Ehkä se piti näin jalkapallostadionin läheisyydessä antaa anteeksi tällaisena päivänä. Muuten olen kyllä sitä mieltä, että kirkko on kirkko, ja sinne pukeudutaan asianmukaisesti.

 sIMG_7654.jpgIMG_7672.jpg

Ulkona sitten alkoi sulautuminen massaan. Juha hankki poskiinsa Ranskan värit. Minä olin sen verran varovaisempi, että raidat ilmestyivät vain kämmenselkään. Saatiin samalla kaupanpäällisiksi kaksi lippistä ja Turkish Airlinesin hanskat, joissa on jalkapallologo.

IMG_7679%20%281%29.jpg

Raidat herättivät yllättävän paljon kommentteja ja eleitä kanssakulkijoilta. Yksi ja toinen hymyili. Poikajoukko tuli vastaan Ranskan liput olallaan, nosti peukkua ja huudahti: "We like it!" Ostettiin jäätelöt ja mehut yhdestä kulmakaupasta, ja mies sanoi antavansa 10% alennuksen Ranskan kannattajille. Minäkin sain, vaikka kämmenselässäni oleva lippu tuskin erottui (katso kuvaa tarkkaan). Tämä kuva muuten on valheellisen rauhallisen näköinen, ihan kuin  miltä tahansa eurooppalaiselta ostoskadulta, kirkkokin vielä taustalla. Todellisuudessa kadulla kulki erittäin monenkirjavaa väkeä ja meikäläisen näköiset olivat selvästi vähemmistö. Ei ehkä oltu varsinaisesti turisteille tarkoitetulla alueella ollenkaan.

IMG_7687.jpg

Poliiseja oli kyllä kiitettävästi näkyvissä. Näillä poliiseilla oli samanlaiset Ranskan liput poskissaan kuin Juhallakin, vaikka se tässä kuvassa ei erotukaan. Eivät ne silti tehneet mitään tuolle vastaan kävelleelle Portugalin fanille.

IMG_7681.jpg

Hiukan kummallinen ja pelottava tunne tuli siitä, kun nähtiin talo, jossa Ranskan viimesyksyiset terroristit poliisin piirittäminä räjäyttivät itsensä. Hesarissa oli viime lauantaina tästä juttu. Huomattiin, että asutaan riittävän kaukana tästä ympäristöstä, vaikka ei ihan eri puolella Pariisia ollakaan. Merkkasin kartan yläreunaan Stade de Europan ja tämän talon punaisilla räjähdyspisteillä ja alareunassa näkyy sininen mökki sillä kohdalla, missä me asumme. Suorakaiteiden sisällä on muita maamerkkejä: Sacre Coeur, Lafayette ja Opera, oikealla Villetten puistoalue.

IMG_0094.jpg

Luodinreikiä näkyi vieläkin seinissä, ikkunat olivat rikki ja seinä mustunut. Emme todellakaan olleet parhaassa mahdollisessa ympäristössä nyt. Mutta ei pelolle voi antaa valtaa. Tällä hetkellä täällä on EM-kisat, ja katu on kaupunginosan vilkas kauppakatu, jolla kulkee tuhansia muita kuin terroristeja.

Monet ihmiset kyllä tiesivät, mistä talosta oli kyse, sillä meidän tavoin vilkuilivat ylös ja ottivat kuvia.

IMG_7684%20%281%29.jpg 

Tosiaan tuhansia muita! Lapsista vanhuksiin, naisia ja miehiä, tummia ja valkoisia.

IMG_7692.jpg

Ailalta puuttuu itsesuojeluvaisto ihan kokonaan. Tähtäilee kamerallaan kaikenrotuisia ihmisiä Magic Afro -kaupan vieressä. Itse se väitti nähneensä vain mielenkiintoista kosmetiikkaa.

IMG_7701.jpg

Enkä sanoisi, että tässäkään itsesuojeluvaisto oikein pelaisi, kun kameraa käyttää julkisesti. Stadionia lähestyessä näkyi lisää poliiseja. Se tuntui hyvältä ja samalla pahalta. Oli hyvä, että poliisi näkyi, mutta aseiden mukana oleminen ei koskaan enteile mitään hyvää. Entä jos niitä tarvitaan ja käytetään? Ja miksi jalkapallofinaalin pitää olla paikka, jossa tuo vaara on? Tämä on kai yksi niitä kohtia, jotka olisivat toisin, "jos äidit saisivat päättää", mutta kun eivät saa.

IMG_7708.jpg

Tässä kohtaa Juhan itsesuojeluvaisto taas kiiruhti kadun toiselle puolelle, kun se huomasi, että edessä olevalla ryhmällä oli kovin paljon Portugalin tunnuksia. Mutta on sinne eksynyt muutama ranskalainenkin näköjään. Lehdissä oli myöhemmin, että fanit olivat sulassa sovussa keskenään. Jossain oli porukka laulanut yhdessä ensin Marseljeesin ja heti perään Portugalin kansallislaulun ja yhdellä videolla näytettiin, miten portugalilainen poika lohduttaa itkevää ranskalaista matsin jälkeen. Sanoisin kyllä, että taisi Portugalin pojalla olla siihen varaa. "Voittajan on helppo jne."

IMG_7715%20%281%29.jpg

Stadionin portit ja rakennelmat ovat näkyvissä, mutta tästä edemmäs ei menty. Pakko myöntää, että itse tapahtumakaan ei sinänsä tämän enempää kiinnostanut, vaikka tämä tunnelma olikin jännä kokea. Tässä kohtaa vastassa oli myös niin monta aseistautunutta poliisia, että senkin takia oli helppo päättää, että pohjoismainen valkoinen turisti häipyy, niin kauan kuin mitään ei ole (vielä) tapahtunut. Katsottiin, että lähin metron sisäänkäynti oli meille sopiva linja ja painuttiin maan alle. 

Olin aluksi kuvitellut, että tuolta voisi kävellä takaisin asuinalueellemme, koska matka ei ollut kovin pitkä, ehkä 3 - 4 km, mutta tultiin onneksi toisiin ajatuksiin, kun keskusteltiin lähtöasemallamme lipunmyyjän kanssa. Hän kysyi, minne olemme menossa ja haluaisimmeko meno-paluulipun. Vastasin, että ajattelimme kävellä, jolloin hän pudisti nätisti päätään ja sanoi, että sieltä ei voi kävellä. Ei sanonut ihan suoraan, mutta ilmeestä näki, että meidän asuinalueen ja St Denisin välillä on alueita, joille valkoisen turistin ei ole terveellistä mennä. No ei ehdoin tahdoin mennä. Metro on ok. Sanoiko joku itsesuojeluvaistosta jotain?

IMG_7717%20%281%29.jpgIMG_7720.jpg

Tällä metroasemalla oli täysi hulina. Saapuvia vastassa oli kymmenkunta vastaanottajaa, jotka maalailivat Ranskan tunnuksia halukkaille ja toimivat myös jonkinlaisena huutosakkina.

IMG_7726.jpg

Yksi heistä innostui Juhan maalatuista poskista näin paljon. (huom, poliisit taas vasemmalla, vai ovatko vain turvamiehiä?)

IMG_7728%20%281%29.jpg

Oli helpottava ajatus, että olimme menossa toiseen suuntaan kuin tämä ihmismassa, joka jo mennessään huuteli kaikenlaisia kannustushuutoja kuorossa ja sooloina. Ottelun alkuun oli vielä nelisen tuntia aikaa. Mitä täällä tapahtuikaan, kun tapahtuma tuli lähemmäs!

IMG_7730.jpg

Toiseen suuntaan menijöiden laituri oli näin tyhjä. 

IMG_7732.jpg

Oli ihan turvallista palata "kotikadulle", vaikka ei meidänkään asuinalue mikään valkoisten alue ole. Ennemminkin vilkas ja monikulttuurinen. "Värikäs."

IMG_7734.jpgIMG_7737.jpg

Ottelun alkaessa olimme ehtineet syödä ja pikkuisen levähtää ja lähdimme kävelylle läheiseen Buttes-Chaumont -puistoon. Aurinko oli laskemassa ja jäi sellainen tunne, että tänne pitää tulla takaisin päivännäöllä ottamaan kuvia muulloinkin kuin hämärässä. Lähikaduilta ja baareista kuultiin voimakkaita huutoja aina, kun ottelussa tapahtui jotain, mutta aika selkeästi kuuli myös sen, että maaleja ei syntynyt. Mekkala olisi takuulla ollut paljon kovempi. Oltiin jo takaisin kämpillä, kun ottelun tulos selvisi. Pientä meteliä, muutama auton torven törähdys ja sitten hiljaisuus. Ehkä ranskalaisten suru oli melkein aistittavissa pimeyden läpi. Me ainakin nukuimme rauhassa koko yön.

IMG_7738.jpgIMG_7752.jpgIMG_7758.jpg

 

Leppoisa maanantai 11.7.

Aamukahvia juodessa kadulta kuului huutoa ja mekkalaa. Onneksi ei ollut mistään sen vaarallisemmasta asiasta kysymys. Kaksi naapuruston naista vain otti yhteen jätekuskien kanssa. Siinä kädet viuhtoivat, huuto kuului, ja noita jäteastioitakin heiteltiin puolelta toiselle. Harmi, että ei ymmärretä ranskaa. Tai sitten ei.

IMG_7766.jpg

Ensimmäinen etappi oli hankkia Navigon kortti ja viikkolippu liikennevälineisiin. Kun hankkii ensin 5€ maksavan kortin (joka on voimassa 10 vuotta, sanoi ticket officen myyjä), siihen voi ostaa tai ladata hintaan 21,50€ kaikissa liikennevälineissä kelpaavan viikon satsin. Meille ei ole ongelma sekään, että viikko tarkoittaa kalenteriviikkoa maahantaista sunnuntaihin. Olemme täällä lauantaihin asti. Turisteille myytävä viiden päivän Paris visite kortti maksaisi 56€ ja viiden päivän matkalippu 36€. Kohtasimme eilen tosi ystävällisen myyjän, joka selvitti meille nämä vaihtoehdot ja kirjoitti vielä ranskaksi lapun, mitä meidän tänään pitää ostaa. (tosin Juha unohti tämän lapun jonnekin, joten sain ihan uudestaan selittää eri myyjälle, millä asialla ollaan).

IMG_9808.jpg

Sama nainen eilen kielsi meitä kävelemästä arveluttavien alueiden läpi.

Paris visite kortti olisi voinut olla hyvä, jos olisi ajatellut käyvänsä joissain nähtävyyksissä, sillä olisi saanut pieniä alennuksia. Ensimmäisellä matkallamme 2002 ostimme sellaisen ja suoritimme kolmen päivän aikana niin monta kohdetta kuin pystyimme. Ihan ok kyllä. Me saamme nyt luultavasti samat alennukset eläkeläisinä, emmekä ole ajatelleet uudestaan käydä oikeastaan missään, missä olemme jo ennen käyneet. Ei Eiffeliä, Louvrea, Versaillesia tai Riemukaarta ja muita Pariisin kliseitä tälle reissulle. 

Eikä iso ongelma ollut sekään, että meillä ei ollut mukana korttiin tarvittavia valokuvia. Kävimme lähimmässä sopivassa kaupassa ottamassa valokopiot passien nimisivuista (maksoi 10c) ja leikkelimme siitä paperiset kuvat. Näin meitä sama lipunmyyjä eilen neuvoi. Lipunmyyjä tarjosi auliisti sakset. 

IMG_4537.jpg

Tämmöistä korttia sitten näytettiin tästä lähtien metroportin lukijalle. Tosi kätevää. Vähän siinä ja siinä, tuliko se halvemmaksi, kun käytimme sitä vain maanantaista lauantaihin ja kävelimme erittäin paljon, mutta jos ei tullut, niin kätevyydestä mielellään jo maksoikin. Kertamaksu automaatilla oli 1,80€, kortti viikoksi 21,50€ ja (10 vuotta voimassa olevan) kortin lunastus 5€. 

IMG_0092.jpg

Heti emme häipyneet metroon kuitenkaan, vaan kävelimme kohti Parc de Villetteä. Siellä olimme kyllä käyneet hyvässä musiikkimuseossa jo aikaisemmin, 14 vuotta sitten. 

Kadut näyttivät, miten kirjavalla alueella ollaan. Monenmaalaisia kauppoja ja niin eksoottista myytävää, että emme edes tunnistaneet kaikkea. Mikä tuo edessä oleva juttu on? Ei kai mitään syötävää?

IMG_7771.jpg

IMG_7896.jpg

Taidetta metroradan alla. Aika kiva oikeastaan.

IMG_7778.jpg

Boulangerie ihan joka kulmassa. Patonkia ja torttuja. (Ehkä) onneksi minä pelkään kaloreita eikä Juha osaa ranskaa.

IMG_7783%20%281%29.jpg

Tämän kuvan otin vain siksi, että ajattelin muille näyttää, mitä Juha seuraavaksi haluaa.

IMG_7784.jpg

Haluaa se jotain muutakin, mutta vaikka se yritti selittää eilen säästäneensä 700 euroa jalkapallomatsissa kitaraa varten (kun ei siis mennyt matsiin), en ole silti vakuuttunut, että vielä yksi kitara olisi tarpeellinen. En ole ihan varma luvusta, mutta ainakin 15 niitä on nyt.

IMG_7785.jpg

Kuulemma tällainenkin kelpaisi. En ole vakuuttunut tästäkään. Kai se on niin, että kun en itse tarvitse, en ymmärrä toisenkaan tarpeita.

.IMG_7786.jpg

Nähtiin viihtyisiä sivukatuja. Etsittiin kivaa kahvipaikkaa, jossa ei tarvitsisi istua autokadun vieressä, mutta tällä kadulla oli pelkkiä eri maiden ravintoloita (thai, libanonilainen, turkkilainen jne) ja lopulta istuttiin kahville kumminkin pääkadun varteen. Ihan kiva sekin.

IMG_7788.jpgIMG_7789.jpg

Tätä me tulimme katsomaan. Kuvassa on Pariisin uusi Philharmonia, jonka suunnittelija on sama Frank Gehry, jonka suunnittelemaa Bilbaon Guggenheimia kävimme ihmettelemässä kymmenisen vuotta sitten. Käsiala oli kyllä samaksi tunnistettavissa.

IMG_7794.jpg

ulIMG_7799.jpg

IMG_7800.jpg

Käveltiin aulaan kysymään infosta, olisiko tällä viikolla mitään mahdollisuutta päästä sisään. Aulassa istui kaksi elämäänsä väsynyttä ja työpaikkaansa kyllästynyttä neitosta, joille sen lisäksi tuotti suuria vaikeuksia puhua englantia. Konsertteja ei kuulemma ole, tänään paikka on muutenkin kiinni ja jos haluamme opastetulle kierrokselle, niitä ehkä on, mutta ne pitää varata netistä ja ohjeet on kirjassa, jonka kyllä saamme mukaamme, jos haluamme. Olipa siinä kaksi tyttöstä aivan väärässä paikassa töissä! Katsoin kämpillä varausohjeita. Ne ovat tietysti pelkästään ranskaksi, mutta sen verran ymmärsin, että varaaminen, netissä maksaminen ja lippujen tilaaminen on minulle hiukan ylivoimaista, kun sisään pitäisi päästä nyt eikä syyskuussa. Miten jollain instituutiolla on varaa karkottaa maksavat turistit näin tehokkaasti? 

Otettiin se kirja mukaan ja lähdettiin kiertelemään taloa ulkoa päin. Jos ei muuta nähdä, niin olihan tämäkin näkemisen arvoista.

IMG_7810.jpgIMG_7819.jpgIMG_7823.jpgIMG_7837.jpg

Villetten puistossa on myös lasten tiedekeskus ja se näkyi. Joitain lapsiryhmiä oli ulkotiloissakin. Nämä juoksivat isolla nurmikolla ryhmänä, emmenkä jääneet seuraamaan, miten kauan tuo edessä oleva nuoripari viltillään viihtyi.

IMG_7853.jpg

Juha bongasi yhden sopivan eskari-ikäisen leirikouluryhmän ja hakeutui mahdollisimman lähelle istumaan. Kai se koki olonsa jotenkin turvalliseksi näin.

IMG_7864.jpg

Täällä olemme olleet ennenkin. Meistä on olemassa tämäntapainen kuva.

IMG_7865.jpg

Silloin ei ollut kuitenkaan kamerassa sellaista voimakasta zoomia kuin nyt.

IMG_7871.jpg

Kävelimme takaisin kanavan rantaa. Näitä mainostetaan romanttisiksi kävelyreiteiksi. 

IMG_7879.jpgIMG_7884.jpgIMG_7885.jpg

Vastaan tuli yllättävän paljon sotilaita. Näilläkin oli raskas aseistus. Toivoimme vain, että nämä olisivat ihan oikeasti valtion palveluksessa. 

IMG_7886.jpg

Ei me ihan sokerista olla, mutta ensimmäisetkin vesipisarat muuttivat reitin lyhyimmäksi mahdolliseksi takaisin kämpille. Ei tullut sateensuojia mukaan. Ei kyllä oikeasti satanut kuin hetken, eikä paljon silloinkaan.

IMG_7888.jpg

Olipa sitten pienen tauon jälkeen hyvää aikaa lähteä iltakävelylle eilisestä tuttuun paikkaan, eli ihan parin korttelin päähän Buttes-Chaumontin puistoon. Puisto on rakennettu vanhasta kaivoksen runtelemasta mäestä tämän kaupunginosan virkistysalueeksi. Se on ihanan rauhallinen ja maisemiltaan vaihteleva paikka meidänkin mielestä. Kannattaa käydä, vaikka oma hotelli olisikin ihan jossain muualla. Eikä tämä alue mikään huono käyntikohde ole muutenkaan, vilkas ja värikäs, täynnä pieniä kuppiloita ja ravintoloita, pikkukauppoja ja vehreitä katuja. 

IMG_7900%20%281%29.jpg

Puiston maisemia. Tästä kuvasta näkee hyvin, miten paljon puistossa on korkeuseroja. Laajoilla nurmikentillä ja rinteillä on paljon ryhmiä viettämässä aikaa ja piknikeillä koko päivän ajan.

IMG_7942.jpg

IMG_7937.jpg

Tuolta näköalatasanteelta otin tämäniltaiset auringonlaskukuvani.

IMG_7904%20%281%29.jpg

Kaikkein kivoin näkymä on Montmartren mäelle ja Sacre Coeurille. Vietin tovin pilviä tiiraillen ja sopivaa hetkeä odotellen.

IMG_4546.jpg

IMG_7944.jpg

Eiffel-tornin huippukin näkyy, kun nousee sopivasti penkille seisomaan :) Kaukana ollaan kuitenkin, mittailin, että matkaa tuonne olisi ainakin 8 km. En ole varma, mittasinko oikein. 

Ailan kanssa matkustaminen ei aina ole ihan yksinkertaista. Vai pyyhkivätkö kaikki naiset puiston penkit paperinenäliinoilla, jos ovat erehtyneet nousemaan penkille pölyisillä sandaaleilla? Kyllä siinä aikaa ja nenäliinoja kuluu, jos vaihtokodin siivoamisen jälkeen pitää vielä vaihtopenkitkin jynssätä, jos niitä on käyttänyt. 

IMG_7979.jpg

 

Defence, Fondation Louis Vuitton, Eiffel, Jardin de Luxembourg, Montparnasse, Musee Rodin - Pariisissa on kivaa!

 

Pariisin metro on kätevä väline paikasta toiseen siirtymiselle. Reittiverkosto kattaa hyvin kaupungin ja asemilla vaihtoyhteydet on hyvin merkitty. Pitää vain kuljettaa mukana naista, joka tietää, minkänumeroisella linjalla pitää mennä ja kumpaan suuntaan, niin asemien viitoituksesta selviää mutka mutkalta loput. Ainoa miinus asemilla ovat portaat. Niitä on paljon ja vaikka  Suomessa Kone tekee hyvin toimivia koneportaita, täällä jotkut Schindlerit ovat tosi usein pysähtyneinä. Portaat eivät tietenkään meitä harmita yhtään, kun Fitbit ranteessa laskee sekä askeleet että noustut kerrokset, eli vaivannäkö kirjautuu omalle tilille välittömästi. Yli 20000 askelta, 15,6 km ja 261 kerrosta tänään. Olisiko tässä salainen ase, jolla pariisilaiset pidetään hoikkina. Katukuvan perusteella keskimääräinen painoindeksi on kyllä pienempi kuin monella muulla paikkakunnalla.

IMG_7982.jpgIMG_7983.jpgIMG_7986.jpg

Metroja ei myöskään joudu paljon odottelemaan. Vuoroväli on 2 - 5 minuuttia, ja minuuttimäärän näkee selvästi infotaulusta.

IMG_8303%20%281%29.jpg

Olen usein niin hukassa karttojen kanssa, että kuvittelen mukanani matkustavan naisen aina välillä jekuttaneen minut jonnekin ihan muualle kuin mihin piti mennä.

IMG_7981.jpgIMG_7987.jpgIMG_7989%20%281%29.jpg

IMG_8304.jpg

Tänään päädyttiin kuitenkin parin vaihdon jälkeen ihan sinne minne pitikin, eli Defensen moderniin kaupunginosaan tai ennemminkin liikekeskukseen, joka on täynnä peilikirkkaita pilvenpiirtäjiä ja modernia ympäristötaidetta. Tai yleensä on. Tänään aukiolla olikin vanhoja tynnyreitä, hunajanmyyjiä, käsityöläisiä ja piknikseurueita nurmikot täynnä. Emme tiedä, mitä ja miksi, mutta yritettiin sulautua joukkoon. Osallistuin puistojumppaan (enkä sulautunut sinne ollenkaan) ja syötiin eväsbanaanit penkillä.

IMG_7998.jpg

Tuolla takarivissä minä heiluin maripaidassani, mutta tulin kyllä aika äkkiä pois. Oli paljon miellyttävämpää seurata tuota edessä vihreässä topissa heiluvaa jamaikalaista, jonka jokainen lihas nakutti ja hytkyi ihan täsmälleen musiikin tahdissa ja aina oikeaan suuntaan. Onkohan tämä rotuominaisuus, vai voisiko siihen jotenkin harjaantua vaikka jos ihan synnäriltä asti alettaisiin jotain suomalaislasta harjoittaa?

IMG_8017%20%281%29.jpg

Ei oikeastaan tässä kohtaa viitsisi muistutella ikäviä juttuja mieleen, mutta viime marraskuun terrori-iskujen uutisoinnissa kerrottiin, että joku olisi suunnitellut räjäyttävänsä itsensä juuri täällä Defensen liikekortteleiden keskellä. Äh!

IMG_8022%20%281%29.jpgIMG_8002%20%281%29.jpgIMG_8032.jpg

Tähän olisi ehkä ollut helpompi sulautua kuin siihen puistojumppaan, mutta eipä näkynyt vapaita makaamoita missään. 

IMG_8021.jpg

Riippumattoihin ei taas viitsinyt änkeytyä, kun meikäläisten notkeudella niistä ylös äheltäminen voisi olla liian koomista Pariisiin. Mökkirannasta on joku kokemus jättänyt takaraivoon muistijäljen.

IMG_7995.jpg

Modernit vesiaiheet kiiltävien rakennusten keskellä.

IMG_8034.jpg

IMG_8064.jpgIMG_8087.jpg

Edessä pitkä suora väylä Riemukaarelle asti. Parin kilometrin matkalla neljä kaistaa kumpaankin suuntaan täynnä autoja. Kävelimme tuonne eteenpäin, eikä se silti mitään seisovaa ruuhkaa ollut, yllättävänkin lujaa liikenne eteni. 

Samalla, kun lukija nauttii näistä monipuolisista kuvista, pitää vähän valottaa prosessia. Tämäkin kuva syntyi vain, kun yksi eläkkeellä oleva suomalaisnainen kiipesi aidalle ja alkoi zoomailla. En ole ihan varma, mutta luulen, että tuo suomalaisrouva tuli zoomatuksi samalla muutaman pariisilaisen tai muun turistin kännykkään. Itse asiassa minusta kuvissakin näkyy, miten kuvaajaa katsotaan ihmetellen.

IMG_8045.jpg

Käveltiin Seinen yli ja mietittiin, mitä nämä ovat. Jonkinlaisia asuntolaivoja?

IMG_8094.jpg

Bois de Boulogne on laaja ja kaunis puisto. Ensin paistoi aurinko, mutta sitten tuli sadekuuro, johon lehtipuiden suoja ei ihan riittänyt. Onneksi ei satanut kauan.

IMG_8097.jpg

Laajassa puistossa voisi lenkkeillä vaikka koko päivän, mutta emme nyt olleet siinä mielessä liikkeellä. Vuonna 2002 kierreltiin täällä pitempään ja käytiin myös hienossa ruusupuistossa.

Tänne on meidän käyntimme jälkeen ilmestynyt ihan uusi vetonaula, vuonna 2014 avattu Louis Vuittonin taidemuseo ja kulttuurikeskus. Sen suunnittelija on sama Frank Gehry, jonka Philharmonian rakennusta Villetten puistossa kuvasimme eilen. Museon on rakennuttanut Ranskan rikkain mies LVMH-luksustuotekonsernin johtaja Bernard Arnault, joka lahjoitti siihen 100 miljoonaa. Alue on Pariisin 16. kaupunginosassa, jossa Pariisin kerma asuu. Kiitosta kaveri ei kuitenkaan hankkeestaan ole saanut, päin vastoin, häneen liitetään aika ikäväkin leima: Ranskan hylkiö, joka johtuu siitä, että hän Ranskan verotukseen kyllästyneenä siirsi kirjansa Belgiaan. Ja vaikka hän sitten lahjoitti näin paljon kulttuurihankkeeseen, arvostelu ei siitä laantunut. Kansa katsoi hänen hankkeellaan vain pilanneen hyvän puiston. Puisto on kyllä niin iso, että en kuvittelisi sen pohjoislaidalle rakennetun avaruuslaivan mitenkään voivan koko puistoa pilata. Mikään ei kai koskaan ole hyvä mitenkään päin. Itse tuolla käyneenä kallistuisin kyllä ajattelemaan, että ihan kiva, voisi rikas mies rahoillaan jotain turhempaakin tehdä, esimerkiksi sijoittaa ne vain itseensä. Olisiko Suomessa joku tarpeeksi rikas sponsoroimaan sen Guggenheimin? Tai voisiko joku Portugalin veropakolainen kopaista kukkarostaan vähän liikoja Suomessakin ja saada nimensä taiteen edistäjien joukkoon?

Oli niin tai näin, mielenkiintoinen tuo rakennelma on. Tosin meidän arviomme perustuu tästäkin vain ulkonaiseen mielikuvaan, kun ei taaskaan muistettu ottaa selvää, oliko paikka auki, kun käveltiin paikalle. Muualla Euroopassa pidetään museoita kiinni maanantaisin, mutta Pariisissa ei taida olla niin väliä. Tämä oli kiinni tiistaisin. Jossain sanottiin, että sisällä portaissa huimaa, sisätiloissa on 11 galleriaa ja niissä on pelottavia pudotuksia, ja jos ei huimaa, ainakin eksyy. Meidät varjeli tuolta nyt väärin valittu päivä? 

Mihinkähän tätä vertaisi? Joku rakennelma ulkoavaruudesta on läjähtänyt puistoon? Tuulen pullistamat purjeet? Muutama nunnanhalaatti peräkkäin? Virallinen versio tuolle 3600 taivutetusta metallikappaleesta kootulle rakennelmalle on purjeet, Juhan versio ulkoavaruuden luomus. Kannatan sitä, että käy paikalla ja luo omat mielikuvat itse. Yritimme sijoittaa rakennukseen myös joitain käsilaukkumielikuvia, mutta ne eivät oikein auenneet.

Itseäni onnittelin asuvalinnasta. Marimekon värit sopivat tänne oikein hyvin.

IMG_8109.jpg

Rakennuksen vieressä olevia laajoja portaita pitkin valui vesi, joka näytti vaarallisesti valuvan pohjakerrokseen. Kai se kumminkin valui siinä ihan tarkoituksella.

IMG_8120.jpg

Kiersimme rakennuksen ja otin kymmeniä kuvia. Koko ajan tuntui siltä, että jokin kulma oli vielä kuvaamatta tai että jonkun puun tai istutuksen takaa aukeni taas uusi näkymä.

IMG_8139.jpgIMG_8145.jpgIMG_8154.jpg

Kun emme päässeet itse sisälle, etsin netistä jonkun sisäkuvan. Tämä on Hesarin artikkelista vuodelta 2014. Kuvassa näkyvät hyvin teräs- ja puupalkit, joiden varassa rakennelma on.

Louis%20vuittonin%20terassi.jpg

Samasta lähteestä löytyi myös yökuva. Nyt tuntuu siltä, että jos joskus vielä tullaan Pariisiin, tänne voisi tulla uudestaan joko yöllä tai keskuksen auki ollessa.

louis%20vuitton%20y%C3%B6ll%C3%A4.jpg

Itse asiassa omat kuvani on kaikki otettu vieressä olevan toisen nähtävyyden puolelta. Jardin d'Acclimatationin idea ei kyllä ihan kokonaan auennut. Jos nimen suomentaa, se tarkoittanee jotain ilmastonmuutokseen tai organismin uudelleen sopeutumiseen liittyvää, mutta esitteessä listataan kaikenlaisia luovuuteen liittyviä työpajoja, kuten lapsille muskareita, värilaboratorioita ja englannin tunteja ja aikuisille kaikkea leipomisesta ja niistä englannintunneista zumbaan. Alueella on eläimiä, polkuveneitä ja lampia ja trampoliineja myöten kaikenlaista tenavia kiinnostavaa. 

IMG_8184.jpg

Punkkarikurki?

IMG_8207.jpg

Puiston puolella oli myös esiintymislava, jolla oli nuoria esiintyjiä, jotka lauloivat jonkin verran alavireisesti. Lavan lähettyvillä oli hyvät piknikvarusteet eväskorien kanssa liikkuville. Me löysimme salaatin ja patongin pienestä kahvikioskista, jonka edessä oli pieniä pöytiä.

"Jonkin verran alavireisesti..." Kauniisti sanottu. Kauempana ollessa kuului Michael Jacksonin Thriller puhallinorkesterisovituksena. Hyvin soitettuna. Lähestyttäessä keikkalavaa puhallinorkesteri vaihtui bänditouhuihin. Kitarat olivat tehtaan vireessä, laulajan äänet jossain muualla. Vaikka oli lämmin päivä, kylmät väreet kulkivat pitkin selkärankaa. sillä pakoon ei päässyt.  Onneksi olimme suurimman osan puistossa vietetystä ajasta kaiuttimien takana. Oikein laulaminen on taitolaji.

IMG_8223.jpg

Sisään- tai uloskäynnin vieressä oli vielä viimeinen kuvaussessio, kun kuvat vain piti vielä ottaa myös suihkulähteen takaa.

Tässä kohtaa kuvaaja halusi työskennellä rauhassa ja kuvaajan avustaja lähti ostamaan jäätelöä. Vääränlainen tuli. Ei se kyllä hyvää ollutkaan, vaan erikoista. Macaron leivoksen -tyyppisen tekeleen välissä oli kookokselta maistuvaa jäätynyttä hyhmää. En suosittele.

IMG_8249.jpg

Seuraavaksi katsoimme kartalta, miten kaukana Eiffel-torni olisi. Aika kaukana, mutta mikäs tässä kävellessä. Ensin puistoa, sitten sitä kerman asuttamaa 16. kaupunginosaa. Ja matkan varrella yksi sattumanähtävyys. Oli ihan hieno kirkko tämäkin. Miksi ihmeessä jonoja ja pääsymaksuja on vain Notre Dameen ja Sainte Chapelleen? Tämä oli Saint Honoren kirkko Avenue Raymond Poincarélla. 

IMG_8262.jpgIMG_8265.jpg

Eiffelille ei tänään olisi kannattanut suunnistaa ollenkaan, jos sitten muulloinkaan. Kuvien ottaminen oli tässä ympäristössä turhaa, niitä on joku muu ottanut jo riittävästi kaikkiin matkaesitteisiin. Ympäristö oli erittäin vaiheessa. Jalkapallon fanikatsomon järjestelyjä purettiin toisella puolella ja tällä puolella rakennettiin ilotulitusta Ranskan kansallispäiväksi, joka on ylihuomenna. Jos tänne on pakko päästä, niin ajankohta kannattaa valita toisin.

IMG_8268.jpg

Tietysti yksi sellainen kuva piti ottaa, jossa Eiffel kasvaa jostain turistin harteilta tai jää ainakin iloisen ilmeen taustaksi. Niitä ottivat ihan kaikki muutkin.

IMG_8276.jpg

Melkeinpä kiinnostavampaa  oli seurata näitä turistiansoja. Sataset ja viisikymppiset vaihtoivat sujuvasti omistajaa. Kupinpyörittäjä ja hänen muutamat kaverinsa voittivat, muut hävisivät ja osalta poimittiin ilmeisesti suoraan taskuista, mitä irti saatiin. En voi tajuta, miten näihin juttuihin kukaan sortuu, kun näistä joka paikassa varoitellaan. Raakaa peliä tämä on. Näimme, miten yhden intialaisen näköisen perheen isä kaivoi seteleitä lompakostaan lasten ja vaimon katsellessa vieressä. Kupinpyörittäjä piti jalkaansa miehen jalkaterällä ikään kuin olisi pelännyt hävinneen pinkaisevan pakoon. Tuskin siitä mitään riskiä oli, kyllä tässä porukassa niin paljon juonessa mukana olevaa jengiä oli, että parempikin pinkoja olisi sutjakkaasti juostu kiinni ja saarrettu, saati sitten tuollainen vähän ylipainoinen turisti-isä. Ei tämä jengi mitään tietämätöntä turistiporukkaa ole. Kellään ei ole mitään tavaroita, ehkä juuri kukkaron verran, mutta ei esim turistikameroita tai selfietikkuja repuista puhumattakaan.

IMG_8284.jpg

Jos ei ole ihan pakko, niin tänne ei varmaan kannata mennä. Olen käynyt kaksi kertaa tuolla ylhäällä ja näkymät palkitsevat kyllä, mutta tämänhetkinen meno ja tuntien jonotustilanne on ennemminkin vastenmielinen ja levoton.

IMG_8296.jpg

Ennen sateen alkua onnistuin kuitenkin saamaan yhden kuvan, joka on ihan kelvollinen.

IMG_8299.jpg

Satoi, lähimpään metroon ja kotiin. Sikahelppoa. 

 

Keskiviikko 13.7.

Kaunis ilma, metrolla ja RERillä puistoon. Jos olisin Edelfelt, tulisin itsekin tänne maalaamaan tauluja. Juha googletti paikan päällä kännykällä, millaisesta taulusta on kysymys. 

IMG_8329.jpg

Onneksi näiden muistojen tallentaminen ei nykyaikana vaadi enää kangasta ja pensseliä, vaan ihan napin painalluksella voi kerätä omaa taidetta ja muistoja itselleen. Ei näissä nykyajan massakuvissa tietenkään tavoita sitä Luxembourgin puiston maagista valoa, mutta on ne kukat nättejä näinkin. Paljon oli väkeä, näytti siltä, että ihan vain vapaapäivää tässä moni vietti. 

IMG_8309.jpgIMG_8305.jpgIMG_8320.jpg

Paitsi tämä ryhmä, jolla varmaan ei ollut vapaapäiviä. Rikkaruohot kasvavat kokemukseni mukaan vielä nopeammin kuin ne kasvit, joiden on tarkoitus kasvaa ja varsinainen taitolaji on erottaa nämä ryhmät toisistaan, jos joskus eliminointipuuhiin joutuu. Joku maalla kasvanut ei ymmärrä tätä tuskaa ollenkaan.

IMG_8349.jpg

Juha ihmetteli moneen kertaan ääneen, miten nämä metalliset irtotuolit voivat tällaisessa paikassa menestyä. Niitä ei heitellä, väännellä, maalailla tai viedä pois. Ihmettelen oikeastaan minäkin. Niillä oli kohtuullisen mukava istuakin.

IMG_8368.jpg

Isossa  suihkulähteessä lapset uittivat jollain moottorilla eteneviä purjeveneitä. Ne kulkivat itsekseen, eli lapsen osa oli tönäistä vene uudestaan vesille, kun se törmäsi lähteen reunaan. Veneissä oli eri maiden lippuja. Tätä uitti vaalea tyttö.

IMG_8358.jpg

Näiden paperipussien arvoitus ei selvinnyt. Miksi ja mitä on kääritty oksien päissä paperipusseihin? Torjutaanko kirvoja vai suojellaanko jotain arkaa? Vai pölytetäänkö jotain tai estetään pölyttymästä? (Jälkeenpäin lisätty vastaus, jonka sain ystävältäni, joka on biologin sisko: Viimeinen otaksumani on oikea. Kukintoja on pölytetty käsin risteytyksen toivossa ja näillä pusseilla estetään mehiläisiä tuomasta vääriä siitepölyjä kukkiin. Ovelaa!)

IMG_8377.jpg

Puistossa kulki myös poliiseja aseet esillä. Jälleen tuli se outo tunne. Hyvä, että meitä suojellaan näkyvästi. Mutta miksi ja mitä niin pahaa on, että siltä pitää näin näkyvästi suojella? Onko olo turvallisempi vai turvattomampi, kun näkee tämän?

Tornille mennessä 7 poliisiautoa paineli peräkkäin vilkut päällä ja sireenit ulvoen. Toivoimme, että eivät ihan lähelle pysähtyisi. Takaisin tullessa metroasemilla oli jokaista metrovaunun avautuvaa ovea kohti vartija odottamassa. Vähänkin virallisemman rakennuksen liepeillä pyörii automaattiasein varustettuja poliiseja tai vartijoita. Muut kanssakulkijat ovat ilmeisesti tottuneet näkyyn, meitä vähän oudoksutti.

IMG_8332.jpg

Puisto oli viihtyisä ja kiva. Olisi siellä voinut olla pitempäänkin ja tulla piknikkorin kanssa viettämään aikaa, mutta me tyydyimme banaaneihin penkillä, kun pohjoisen suunnasta näytti lähestyvän ehkä vettä niskaan tuovia pilviä.

IMG_8366.jpg

Seuraava ajatuksemme nimittäin oli katsella maailmaa tuon taustalla näkyvän Montparnassen tornin näköalaterassilta. 

IMG_8319.jpg

Näytti niin helpolta, mutta talojen väliin kävellessämme torni häipyikin näkyvistä, eikä auringon mukaan suunnistaminen ollutkaan kovin tarkkaa  ja jotkut kadut kiersivätkin ajateltua pitempään jotain umpikortteleita ja niinpä hetken päästä huomasimme olevamme taas Luxembourgin puiston eteläkärjessä, ei niin kovin kaukana siitä portista, mistä olimme juuri kävelleet ulos. Ehdottomasti tämä oli johdatusta! Olisi jäänyt tämä suihkulähde näkemättä ja kuvaamatta.

IMG_8384.jpg

Tuli kyllä meille harvinainen hämmennyksen hetki. Ei oltu ollenkaan selvillä, mihin suuntaan pitäisi lähteä. Ilmansuunnat ja kadunnimet eivät tuntuneet täsmäävän, taivas oli pilvessä, eikä suunnistamista helpottavia muurahaispesiä ollut missään.

Pieni hetki harhailtiin ja kerättiin Fitbitin rannekkeeseen ylimääräisiä askeleita, mutta sitten Montparnassen tornista saatiin näköhavainto parin tunnelmallisen pariisilaistalon välistä.

IMG_8389.jpg

Juha halusi ostoksille, kun näki Villeroy & Bochin myymälän. Siltä puuttuu tiettyjä lusikoita aina vain. Ei niitä löytynyt nytkään, mutta löytyi alennettuna yksi pehmeän juuston levittämiseen tarkoitettu veitsi, jollainen meillä jo on, mutta toisellekin olisi käyttöä. Samalla napattiin muutama kiva pääsiäisaiheinen metallinen piparimuotti. 

IMG_8565.jpg

Ja nyt tulee noottia kaiken maailman turvatarkastuksille, joihin täällä (onneksi) törmää vähän väliä. Montparnassen torniin mentiin metallinpaljastimien ja laukkujen läpivalaisun kautta. Juhalla oli laukussaan äsken ostetut metalliesineet, veitsi ja teräväreunaiset muotit, eikä mikään piipannut, mitään ei tarkistettu. Siis VEITSI laukussa pääsi ilman mitään kontrollia näköalatorniin. Vai olisiko harmaa parta pelastanut? Eivät viitsineet kaivaa veistä pois laukusta? En oikein usko, äitini on vielä paljon vanhempana joutunut Malagan lentokentällä luovuttamaan aika viattoman oloisen ja pienen hedelmäveitsen pois.

Hissillä noustiin sujuvasti ja napakasti ohjattuna 56 kerrokseen ja sieltä kolme kerrosta 59. kerroksen näköalaterassille. Voi mitkä näkymät avautuivat joka suuntaan! Juha vetäytyi tuttuun rooliin pallotuolille tenavia vahtimaan ja minä kiertelin ottamassa valokuvat Pariisin parhaista näkymistä. Juha katselee sitten näkymät kuvista.

IMG_8416.jpg

Invalides

IMG_8407.jpg

Riemukaari

IMG_8411.jpg

Sacre Coeur ja Montmartre

IMG_8418.jpg

Eiffeltornin edessä Mars-kenttä ja takana Bois de Boulogne ja Defence, joissa kävimme eilen. Puiston keskellä suoraan Eiffeltornin takana pilkottaa myös Louis Vuittonin rakennelma. Harmi, että kuvakulma täältä oli huono.

IMG_8422.jpg

Montparnassen hautausmaa näytti yhtä ahtaalta ja sullotulta kuin lähikorttelitkin.

IMG_8438.jpg

Pompidou-keskus

IMG_8453.jpg

Luxembourgin puisto

IMG_8452.jpg

Näitä kuvia katsellessa ymmärtää hyvin ranskalaisvieraittemme ensimmäisen kommentin Suomesta, kun olimme ajamassa lentokentältä meille: Onpa täällä paljon puita! Niin on. Jos näitä kuvia vertaa niihin, joita voi ottaa Stadionin tornista, niin ihan totta, Suomessa on joka paikassa näkyvissä puita ja metsää. Kaupungissakin.

IMG_8455.jpgIMG_8434.jpg

Kadulla tullessamme ohitse oli ajanut seitsemän poliisin letka pillit ulvoen ja valot vilkkuen. Nyt sama letka tuli takaisin. Taas vähän pelottavaa.

IMG_8427.jpg

Tämä kuva tulkitsee hyvin Juhan suhtautumista korkeisiin paikkoihin. Vielä seinän ja ikkunalasienkin takaa kurkistellessa ilme on epäluuloinen.

IMG_8459.jpg

Poikkesimme syömässä viereisen ostoskeskuksen Lafayetten ravintolassa. Sielläkin piti laukut avata ja näyttää vartijalle. Eikä taaskaan Juhan veitsi aiheuttanut mitään reaktioita. 

Seuraavaan etappiin oli kävelymatka myös, eikä nyt edes eksytty. Viime kerralla jäi Rodinin museo suorittamatta ja nyt sitten piti käydä sekin. Vierailu oli antoisampi, kuin odotimme. Yksi lähes lähisukulainen kerran sanoi, että esimerkiksi kaupat ovat paljon mielenkiintoisempia kuin museot, kun niissä näkymä vaihtuu. Museoiden kokoelmat ovat aina samoja ja ne voi katsoa netistä yhtä lailla, mutta menepäs katsomaan netistä Lidlin keksihyllyä! Ei, se kyllä pitää nähdä livenä, ennen kuin siitä saa mitään käsitystä.  Meillä oli kuvanveistotaiteen suhteen vähän sama fiilis. Nämä pystit ovat olleet jo kauan olemassa ja kaikesta on kuvat ja selitykset netissä ja taidekirjoissa. Mitä uutta niissä on? Mutta paikka yllätti, oli hurjan viihtyisä ja kaunis. Ja myönnän kyllä, otin enemmän kuvia täydellisistä hortensioista ja ruusuista ja kartiopensaista, kuin patsaista.

IMG_8487.jpgIMG_8553.jpgIMG_8559.jpgIMG_8484.jpgIMG_8509.jpgIMG_8508.jpgIMG_8543.jpgIMG_8486.jpg

Ja lopuksi päivän pelleilyosa sarjassa: Yritetään sulautua joukkoon. Näin tekivät kaikki muutkin. Sillä erotuksella, että Juha luikki tämän kuvan jälkeen äkkiä piiloon ja yritti sulautua ennemminkin pensaisiin kuin muihin turisteihin.

IMG_8501.jpg

juha%20ja%20rodin.jpg

Kämpillä vähän lisää leikkiä. Ufo auringonlaskussa. Näkymä keittiön ikkunasta.

IMG_8564.jpg

 
Ranskan kansallispäivä 14.7.

Ranskan kansallispäivänä Riemukaarelta Champs Elyseetä pitkin Concorde-aukiolle marssiva paraati on tärkeä. Miehiä (ja vähän naisiakin) univormuissa pyssyineen, lakkeineen, saappaineen. Värikästä kulkuetta katseli varmaan kymmeniä tuhansia ihmisiä, mukana ainakin Ranskan presidentti Hollande. Me löysimme hyvät katsomopaikat aivan kulkueen loppupään kohdalta Madeleine aukiolta. Ei tarvinnut ottaa kuvia toisten selän takaa paljonkaan. 

Näitä on nyt paljon. Juha sanoi, että liian paljon, vaikka tällä sivulla on vähemmän kuin joka kymmenes ottamistani kuvista. Minä otin näitä lähes kaksi tuntia. Jos nopeasti skrollaat alaspäin, saat ne varmaan minuutissa selattua. Mieluummin kuitenkin pysähdy johonkin: ilmeisiin, vöihin, pyssyihin, lakkeihin, muutamiin naisiin, soittajiin - edes hetkeksi. Itse ehdin sen parin tunnin aikana paljonkin miettiä sitä, miksi kansallispäivä on tällaista uhoamista. Kaikkialla.

IMG_8571.jpgIMG_8586.jpgIMG_8583.jpgIMG_8594.jpgIMG_8597.jpgIMG_8605%20%281%29.jpgIMG_8609%20%281%29.jpgIMG_8613.jpgIMG_8629.jpgIMG_8651.jpgIMG_8643.jpgIMG_8659%20%281%29.jpgIMG_8666.jpgIMG_8684.jpgIMG_8676.jpgIMG_8697.jpgIMG_8709%20%281%29.jpgIMG_8721.jpgIMG_8767.jpgIMG_8724.jpgIMG_8777.jpgIMG_8780.jpgIMG_8788.jpgIMG_8783.jpgIMG_8803.jpgIMG_8810.jpgIMG_8808.jpgIMG_8814.jpgIMG_8824.jpgIMG_8826.jpg

Tiukkailmeiset poliisit pitivät kohtuullisen onnistuneesti väen teippinauhan takana jalkakäytävällä. Ainakaan tällä kohtaa siihen ei tarvittu mellakka-aitoja, muualla niitä kyllä oli.

IMG_8837.jpg

Marssijoiden perässä tuli muutamia ajoneuvoja, mutta ne eivät tulleet ihan meidän edestä enää.

IMG_8835.jpg

Lopuksi vielä vähän palokalustoakin. Kiiltäviä olivat!

IMG_8844.jpg

Väkijoukko hajaantui, käveltiin pienessä tungoksessa Rue de Honorea itään ja pysähdyttiin Place Vendomen isolle aukiolle miettimään, miten kävelisimme Seinen rantaan, kun monet poikkikadut oli vielä kulkueen ja presidentin takia suljettu.

Laaja säännönmukainen aukio on tehty Ludvig IV:n kunniaksi. Colone Vendome pylvään taas pystytti Napoleon Austerlitzin taistelun muistoksi.

IMG_8881.jpg

Jonkun kadun kulmasta vihdoin aukeni pääsy Tuilieresin puistoon, jossa on myös laaja huvipuistoalue.

IMG_8887.jpg

Ja laajat nurmikentät, joiden reunoilla pariisilaiset ja turistit istuskelivat auringossa. Nurmikoilla ei täällä kävellyt kukaan.

IMG_8894.jpg

 

IMG_8900%20%281%29.jpg

Kun kävimme viimeksi Pariisissa, Orangerien taidemuseo oli remontissa. Siitä lähtien se on ollut must -listalla seuraavaa Pariisin vierailua varten. Museo oli valoisa ja kaunis, kahvio tarjosi salaattia ja patonkia, ja vessat olivat siistit. Eikö muka tuokin ole matkustavaisen kannalta ihan olennaista tietoa???

Turvatarkastuksessa laukut piti avata. Juha oli jättänyt veitset kotiin, mutta sai hyväntuulisen kommentin ja hymyn tarkastajan kasvoille näyttämällä pussillisen viinirypäleitä ja kirsikoita laukustaan. Kaveri sanoi, että on hyvät eväät, mene vaan sisään.

Tarjolla oli myös Renoiria ja jotain Guilleaumea, mutta meidän päätoiveemme oli nähdä kaksi ovaalin muotoista salia, jossa olivat isot Monet'n maalaukset Givernyn lummelammista. Kävimme Givernyssä Monet'n kodissa muutamia vuosia sitten ja sen jälkeen Monet'n lumpeet ovat olleet yhdenlainen lemppari.

IMG_8923.jpgIMG_8914.jpg

Ihana tämä impressionistinen maalaustyyli. Epämääräiset muodot luovat illuusion lumpeista ja veden välkkeestä.

IMG_8929.jpgIMG_8916%20%281%29.jpg

Seinen rannat ja romantiikka yhdistetään usein. Kivoja maisemiahan nämä ovat. Laitureissa on veneitä. Jotkut näyttivät siltä, että niissä asuttaisiin.

IMG_8932.jpg

Jokiristeilijät kulkivat maisemassa edestakaisin.

IMG_8939.jpgIMG_8951.jpgIMG_8934.jpg

Kävelysillan kaiteet pullistelivat lukoista. Tässä ei ole ollenkaan se tihein kohta.

IMG_8955.jpg

Tässä kohtaa tuli mieleen, että on tosi kiva, että täällä on jo joskus käyty ja nähty se legendaarinen pieni Mona Lisa. Aukio oli täynnä kuin porilaisessa ämpärijakelussa, josta illalla oli uutisissa.

IMG_8975.jpg

Metrolla kämpille, vähän kahvia ja ruokaa, paraatikuvien selaus ja päikkärit - siinä rennon loman resepti. 

Illalla olimme valmiita lähtemään uudelleen ulos ja suunnistimme metrolla Tuiliersin puistoon, josta ajattelimme lähestyä Eiffelin tornia ja ilotulituksia johonkin sellaiseen kohtaan, missä ei oltaisi tungoksessa, mutta nähtäisiin hyvin. Puiston länsipäässä huomasimme ihmisten kantavan metallisia puiston tuoleja vähän ylemmäs mäelle ja vaikka hyvin ymmärsimme, että se ei varmaankaan ihan ole tarkoitus, teimme sen mekin. Ja siinä sitten istuttiin ja tuijotettiin pimenevää iltaa ja Eiffeltornia, ilotulituksiin oli aikaa vielä reilut puolitoista tuntia.

IMG_9035.jpgIMG_9018.jpgIMG_9024.jpgIMG_9020.jpg

Muutaman minuutin yli yhdentoista alkoi sitten tapahtua. Räiskettä ja valojen iloittelua riitti reilut puoli tuntia.

IMG_9097.jpgIMG_9222%20%281%29.jpgP1060646.jpgP1060672.jpg

Oli se hienoa!

Tuolit jäivät siihen. Kai tämä on jokavuotinen perinne ja joku on varautunut niiden siirtämiseen takaisin puistoon. Valuimme tungoksen mukana olettaen, että moni muukin etsi lähimmän metron sisäänkäyntiä. Oikein meni. Lippuautomaattien luona oli vartijoita yhtä monta kuin automaattiakin ja heidän ohjaaminaan massa onneksi pysähtyi sen verran, että sisään ehti vain jotenkin oikean kokoinen ihmisjoukko, joka mahtui jotenkuten seuraavaan metrojunaan. Tämä oli todella viisas järjestely. Oli paljon viisaampaa antaa ihmisten ahtautua sisäänkäynnille porttien eteen kuin päästää kaikki kerralla metron laitureille keikkumaan ja tönimään ja sitten ahtautumaan liian täysiin metrovaunuihin. Sielläkin oli kyllä vartijoita, samoin joka asemalla. Parhaalla yksi jokaisen metron oven kohdalla. Kaikken ahtain metrokokemus tämä kuitenkin oli meille ikinä. 

Vaihdoimme toiseen ja väljempään muutaman aseman päässä. Metroissa tapahtuu kaikenlaista, on soittajia ja kerjäläisiä. Eilen tuli mieli surulliseksi, kun nuori nainen kulki pitkin junaa mitä ilmeisimmin nukkumaan huumattu pikkulapsi sylissään ja pyysi. Tänään meille esiintyi pieni ranskalainen nainen hulmuavassa mekossa, mielikuvituksellinen hattu päässään. Vähän siitä kielestä ymmärsin, mutta se vaikutti ihan oikealta monologilta tai vuorosanoilta, jotka joltain hupsahtaneelta entiseltä näyttelijältä tulisivat jostain selkäytimestä. Naisen ilmehdintä, liikkuminen ja elehtiminenkin vaikutti siltä, että jossain Ylioppilasteatterissa olisi joskus oltu.

Turvallisesti kämpillä. Katselimme ja valitsimme kuvat. Sitten luimme, että Nizzan ilotulitus oli päättynyt surullisesti. Ei tullut uni ihan heti eikä sittenkään ihan ilman kemiallista apua. 

Viimeinen päivä Pariisissa 15.7.

Onko jotain näkemättä? Mikä olisi kivaa? Näistä aineksista lähti tämän päivän suunnitelma. Ajetaan metrolla Riemukaarelle, kävellään sieltä Champs Elyseetä jonnekin Oopperan tienoille ja sieltä Sacre Coeurille. Aikalailla näin se menikin, eikä ollut mitenkään huono päivä.

Yön tapahtumat Nizzassa tekivät valppaiksi ja jokainen ympärillä liikkuva koki pika-arvion luotettavuudestaan. Metrojunassa yksi kauko-idästä tulleen näköinen tyyppi näytti hermostuneelta, paineli peukalolla ja etusormella vatsaansa ja kuljetti mukanaan isoa säkkimäistä kassia. Vinkkasin jo Juhalle, että nyt jäädään pois seuraavalle asemalle, mutta sitten se kaveri jäi itse, ja me jatkoimme matkaa.  Toinen (ehkä afrikkalaistaustainen) kaveri raahasi ostoskärryn tyyppistä kantamusta, näpytteli puhelintaan soittamatta mihinkään ja jätti toimensa siihen. Pelkäsimme, että hän lähtee itse vaunusta ja jättää viritetyn kantamuksensa paikoilleen. Hän jäi junaan, me lähdimme pois. Eikä missään räjähtänyt mitään. Terveestä tarkkaavaisuudesta ei ole pitkä matka liioiteltuun epäluuloon, enkä tiedä, kummalla alueella tänään liikuttiin.

Terrorismin ja väkivallan mahdollisuus on pelottava, koska siltä on vaikea suojautua. Ei ole paikkoja, joissa sitä ei voisi tapahtua, eikä siis voi ajatella, että on turvassa, kunhan välttelee väkijoukkoja ja suosittuja kokoontumispaikkoja. Marraskuun terrori-iskut täällä Pariisissa tapahtuivat asuinalueella, noin parin kilometrin päässä siitä alueesta, jolla nyt asuimme. Baari Le Carillon, ravintola Le Petit Cambodge, pitseria La Casa Nostra ja bistro La Belle Equipe, joihin terroristit iskivät, olivat keskellä asuinaluetta. Kuka tahansa pariisilainen tai turisti saattoi istua niissä. Lähellä oleva Boulevard Voltaire on tavallinen iso katu. Sen varrella olevassa konserttisali Bataclanissa oli menossa loppuunmyyty metalliyhtyeen konsertti ja paikalla 1500 kuulijaa, ilmeisesti melko nuoria ihmisiä. Tässä nuo paikat merkittynä karttaan. Oikealla ylhäällä on meidän kotimökki, alhaalla vasemmalla Notre Dame, Louvre ja Pompidou Center merkittyinä maamerkeiksi.

IMG_0093.jpg

Ja toisaalta pelkoa ja uhkaa on turha myöskään liioitella. Kun yhdessä paikassa pamahtaa, on lähellä tuhansia paikkoja, joissa kukaan ei ammu eikä uhkaa ketään, on koteja, puistoja, ravintoloita ja katuja. Media suoltaa tietoisuuteemme kuvia siitä yhdestä paikasta, jossa on ruumiita, savua, hälytysajoneuvoja ja poliiseja, ja meistä tuntuu, että koko Pariisi on sekaisin. Tuskin yhtään kuvaa on rauhallisesta piknikpuistosta. Ketään ei kiinnosta, miten normaalielämä jatkuu. Tämä mekanismi myös hyödyttää terroristeja. Huomion saaminen ja pelon lisääminen on toiminnan tarkoituskin. Maailman pitää jakautua kahtia ja pelätä. Vaikka tämä mietityttää, ketään ei oikeasti hyödytä se, että annetaan pelolle valta. Maailma paranee paremmin siten, että lisätään hyvää, ei vihaamalla ja lietsomalla pahaa ja pelkoa. 

Yön tapahtumat ja ajatukset pursuivat nyt tähän matkablogiin. Ohita ajatukset, jos ei haluta niitä miettiä. Niin teimme mekin ja siirryimme Pariisin kaduille ja puistoihin.

Tässä vaiheessa Riemukaarella vielä tuntui siltä, että voi kulkea pikkutakki päällä. Vähän vilpoista, vaikka aurinkokin paistoi. Riemukaarelle olisi meistä halunnut kiivetä vain toinen, joten jäi sitten tekemättä. Olen kerran käynyt siellä jo. Sinne pitää itse kiivetä, ellei ole vanha tai invalidi, joten ehkä mennään sitten, kun ollaan vanhoja. Olin siellä kymmenisen vuotta sitten ja pääsin ajamaan hissillä, kun menin äitini kanssa, mutta Juha epäili, ettei harmaa parta riittäisi hissilupaan. 

Ja taas katseltiin, olisiko jollain vastaantulijalla reppu, ja hanska vain toisessa kädessä. Kurjaa, jos takaraivoon jää ajatus siitä, että missään ei voi oikein rentoutua. Tai joo, pysytään sitten Paloheinän lenkkipoluilla. Niillä selviää kaikesta kävelysauvoilla ja voihan sitä ottaa varmuuden vuoksi jonkinlaisen itsepuolustuspillin mukaan, jos alkaa pelottaa.

IMG_9239.jpg

Champs Elyseellä kulkeminen ei ollut ihan niin juhlallista, kun muistin. Siellä oli tsiljoona muutakin turistia ja osa leveästä jalkakäytävästä oli vielä mellakka-aitojen vallassa paraatin jäljiltä. Autojakin oli enemmän kuin muistin.

Ailan kunniaksi on sanottava, että se näkee vaivaa kuviensa eteen. Jos riemukaaresta haluaa kuvan suoraan edestä, se on otettava keskeltä katua vastakkaisiin suuntiin menevien kaistojen välistä. Ja kun sen haluaa, se otetaan. Vähän yllättävää on, että ranskalaiset torvet eivät kuitenkaan soi. 

IMG_9244%20%281%29.jpg

IMG_9248.jpg

Toinen erityispiirre on vimma saada kuva ihan kaikesta, vaikka vessasta, jonoista huolimatta. Mutta ehkä  tästä vessasta pitikin ottaa.  Champs Elyseellä on tämmöinenkin eriö. Mainostaa itseään Luxux-wc:nä. Hinta on 2 €, palvelu on hymyilevää, paikka on siisti kuin mikä ja sieltä olisi voinut ostaa wc-paperia mukaankin muutamalla eurolla per rulla. Kuvioitua totta kai, esimerkiksi 500 dollarin seteleillä. 

IMG_9257.jpg

Eikä sitä Champs Elyseetä tarvinnut koko ajan kulkeakaan, vieressä oli ihan kelvollisia puistoja istuskeluun.

IMG_9262.jpg

Ja hienoja luonnonnähtävyyksiä. Tällaisen havupuun kävyn olisin melkein voinut tuoda matkamuistoksi, mutta puun alle tippuneet oli ilmeisesti kaikki jo viety. Voisitko kuvitella minua irrottamassa puusta käpyä pariisilaisessa puistossa?

IMG_9260.jpg

Tämä sitten vastaa enemmän mielikuvia Champs Elyseen varrelta. Guccin näyteikkuna, josta kadun vilinä heijastuu.

IMG_9274.jpg

Ennen oopperaa kuljimme saman Madeleinen aukion läpi, jolla eilen seisoimme katselemassa paraatia. Nyt oli kirkkokin auki ja kävimme katsastamassa komeat sisätilat.

IMG_9295.jpg

Kynttilöitä oli sytytetty sivualttarille paljon. Ehkä epätavallisen paljon. Moni suri ja rukoili. Ranskaan on julistettu kolmen päivän suruaika. Jonkin verrran näimme lippuja puolitangossa, mutta ei suruaika muuten katukuvassa näkynyt.

IMG_9297.jpg

IMG_9280.jpg

Viihdyimme kirkossa hetken katselemassa ja kuuntelemassa, kun kalifornialainen nuorisokuoro harjoitteli. Telineiden takana kunnostetaan alttaritaulua.

IMG_9293.jpg

Ja sitten pari korttelia oopperalle. Kassa totesi, että meillä on vartti aikaa katsastaa talo ja siinäpä sitten tuli räpsittyä kuvia kaikesta kiiltävästä lähes tähtäämättä. Ja sitä kiiltävää oli yllin kyllin!

IMG_9306.jpgIMG_9327.jpgIMG_9395.jpgIMG_9313.jpgIMG_9336.jpgIMG_9352.jpgIMG_9309.jpg

Ihan lähellä oopperaa ovat Pariisin kuuluisimmat ja hienoimmat tavaratalot Lafayette ja Printemps. Kävelimme Lafayetten alakerran läpi ja otimme pari kuvaa keskuskupolista. Se riitti hyvin shoppailusta tälle viikolle.

IMG_2497.jpg

Pigallelle päin suunnistaessa löytyi taas yksi helppo sattumanähtävyys. Eglise de Trinite (eli Pyhän kolminaisuuden kirkko). Jokin tässä sivukappelin eteen ripustetussa lakanassa kolahti. Olkaa armahtavaiset, niin kuin teidän Isänne on armahtavainen. Parempi armahtaa, kun vihata ja huolestua? 

IMG_9412.jpg

Pigalle on nykyisin ihan siisti ja salonkikelpoinen katu. Muistan, kun viimeksi käveltiin täällä, Juhaa oli vaikea saada eteenpäin näyteikkunoista. Jotain kertoo miehen aikuistumisesta tai väsymyksestä tänään se, että Juha jo sanoi, että ei viitsi pysähtyä. Musiikkiliikkeitä nimittäin oli entiseen malliin.

IMG_9414.jpgIMG_9418.jpg

Ennen kuin lähdettiin ylös mäelle, mietittiin pitkään, mikä se hotelli oli, jossa 14 vuotta sitten oltiin kaksi viikkoa. Tämä se oli. 

IMG_9425.jpg

Sacre Coeurin mäellä on aina väkeä ja tunnelmaa ja huikeat näköalat yli koko Pariisin.

aIMG_9434.jpgIMG_9438.jpg

Onnistuin täältä käsin zoomailemaan sen Buttes-Chaumont -puiston näköalatasanteen, jolta alkuviikosta kävin ottamassa auringonlaskukuvia tänne suuntaan.

IMG_9449.jpg

Tämmöiset auringolaskukuvat tänään.

IMG_9453.jpgIMG_9460.jpgIMG_9465.jpg

Tämäkin guinealainen pallotaituri nähtiin ihan livenä, mutta Blue Wingsin sivuilla oli vielä parempi kuvakulma taituriin.

IMG_9471.jpg

Kotiin 16.7.

Aamulla käytiin läpi samat peruskuviot kuin usein ennenkin. Siivottiin jälkemme mahdollisimman hyvin, pyöritettiin pari koneellista petivaatteita ja pyyhkeitä ja tarkistettiin, että jääkaappiin jää sopivasti einettä kotiin palaaville vaihtareillemme. Pieni kukkakimppu vielä lähikaupasta ja maljakon viereen vähän suomalaista suklaata ja kiitosviesti. Ja sitten vain roskapussi mukaan ja laukkujen kanssa metroon. Talonmiesrouva sattui olemaan ala-aulassa ja oma-aloitteisesti kysyi, tiedämmekö, mihin lasipurkit pitäisi laittaa. Tiesimme kyllä, mutta meillä oli ongelma, kun isäntäväkemme oli unohtanut jättää meille roskahuoneen avaimen, joten tästä huomaavaisuudesta olimme enemmän kuin kiitollisia. Sattuipa sopivasti, ei tarvinnut kanniskella pidemmälle, eikä varsinkaan itse pyytää apua, mikä suomalaiselle kansanluonteelle (ja minulle) on kauhistus.

Muuhunkin huomaavaisuuteen törmäsimme Gare de Nordin RER-asemalla. Seisoimme laiturilla ja meidänikäinen nainen tuli ystävällisesti kysymään, olimmeko huomanneet, että ensimmäiseksi laiturille pysähtyvä juna ei mene lentokentälle vaan  jonnekin muualle. Itse asiassa olin juuri katsomassa samaa asiaa ilmoitustaululta, mutta tulipa hyvä mieli, kun meistä ihan oma-aloitteisesti huolehdittiin. 

Toinen pysähtyvä juna sitten meni oikeaan paikkaan ja Suomen ulkoministeriön suositusten mukaan ohitti kaikki väliasemat. Eli taas kaikki hyvin.

Koneen noustessa pienen sumun takaa näkyi vielä Pariisin siluetti.

IMG_9469.jpg

Helsinkiin laskeutuminen oli myös yhtä juhlaa.

IMG_9482.jpg

Juhlaa oli myös vastaanottokomitea. Tuukka oli meitä vastassa Ellan ja Leon kanssa. Leo 2v. tarttui pitkän tauon jälkeen käteen ja totesi: "Taatan Vovvoon", ja sitten mentiin. Koti odotti siistinä, kaikki oli kunnossa, kukat kukkivat ja pöydällä oli kaunis viesti ja Asterix. Kiva!

Miltä nyt tuntuu?

Tuo on aina matkalta palatessa ihan hyvä kysymys. Kyllä Pariisissa loppujen lopuksi oli erittäin kiva käydä. On se kaupunki, jonka fiilikset ja paikat on mukava aika ajoin päivittää. Turisti kiertää helposti vain päänähtävyyksiä, mutta tällaisella lomalla ei siihen ollut mitään paineita. Voimme valita, mitä haluamme nähdä ja vähän heittäytyäkin mukaan siihen, mitä tapahtuu, kuten jalkapallofaniksi tai seuraamaan kansallispäivän juhlallisuuksia. Myös Frank Gehryn uusi arkkitehtuuri oli hienoa nähdä ja puistoissa voi aina vaellella lisää. Hyviä vinkkejä olivat myös St Denisin katedraali, Montparnassen näköalat, L'Orangerie ja Opera Garnier. Ja aina on elämys asua oikeassa viihtyisässä kodissa ja käydä ihan normaaleissa ruokakaupoissa. 

Meidänkin vaihtarimme olivat ehtineet koluta paljon. Kun viikon aikana Helsingin lisäksi näkee Porvoon, Hangon, Turun ja Tallinnan, niin siinä on kyllä jo menty. Ei ihme, että valittelivat, ettei ollut tarpeeksi aikaa Helsingin museoille. Ehkä ensi kerralla sitten? Tämän voisi tehdä vaikka uudelleen, kun taas oltiin tekemisissä oikein kivojen ihmisten kanssa. Tuli yksi hyvä kodinvaihtokokemus lisää.